Aalto toteaa blogikirjoituksessaan seuraavaa: “Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoinen ja perustuu suomenkielisille asetettuhin ruotsin taidon vaatimuksiin. Luonnollinen kaksikielisyys rajoittuu Suomessa Uudenmaan, Turunmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduille.”

Aalto mainitsee kielivapauden eduiksi myös oppilaiden opiskelumotivaation paranemisen ja suopeamman kulttuureihin suhtautumisen.

Elo on ottanut kielikysymykseen kantaa blogissaan
seuraavasti:
“…ja kielipolitiikan uudistaminen esimerkiksi opintojen valinnanvapautta korostamalla. Kyllä, vastustan ehdottomasti pakkoruotsia, korkeakoulujen kielikiintiöitä ja virkamiesruotsia.”

Eturautilla on useita pakkoruotsia käsitteleviä blogikirjoituksia. Tässä aamulehden blogeista löytämämme:

Pakkoruotsin vastustus lähtee kokemuksesta

Pakkoruotsin perustelut ontuvat

Pitäisikö kieliasioista olla jo hiljaa?

Suomenruotsalaisten marttyyritehdas

Eturautin kirjoitukset ovat suorapuheisia ja asioiden ytimiin pureudutaan häpeilemättömän epäkorrektisti, joka tässä tapauksessa tarkoittaa positiivista epäkorrektiutta. Eturautti tuo esiin mm. joidenkin poliitikkojen vähättelevän suhtautumisen nuorten empirismistä syntyneisiin mielipiteisiin.

Kielikuvilla leikittely tekee näiden kirjoitusten asiasisällöstä myös viihdyttävää.

Greus toteaa blogikirjoituksessaan Kielipolitiikasta osa:1 ruotsinkielen tarpeen olevan vähenevä maailmanmarkkinoiden kannalta. Hän muistuttaa ruotsinkielen oppimisvaikeuksista suomenkielisillä oppilailla.

Blogikirjoituksessaan Koulutuksen yleisperiaatteet osa:1 Greus myöskin poistaisi toisen kotimaisen kielen pakollisuuden.

Halla-aho kertoo verrattain tarkat kielipoliittiset uudistuksensa blogikirjoituksessaan Kielipoliittisia linjauksia , jossa kielipoliittinen vaaliohjelma löytyy otsikon “Nuiva kielipoliittinen vaaliohjelma” alta.

Heikkinen osoittaa kieliasioita käsittelevissä blogikirjoituksissaan vahvaa selkärankaa, sekä kykyä itsejärkeilyyn tilanteessa, jossa oma kokoomuslainen puoluejohto toimii vastoin, kuin demokraattisessa puoluekokouksessa on päätetty.

Heikkisen puoluekokousta käsittelevä blogikirjoitus Ruotsinkielinen farssi (julkaistu 13.06.2010). Blogi on julkaistu myös useissa lehdissä mm. Kalevassa ja Aamulehdessä.

Ensimmäistä blogia seurasi internet-keskustelua käsittelevä jatkoblogi Olin väärässä, opiskellaan kaikki ruotsia!. (julkaistu 3 päivää myöhemmin 17.06.2010)

Blogissa Nej tack, Alexander Stubb Heikkinen kertoo ärtyneensä Stubbin lupauksesta olla heikentämättä ruotsinkielen asemaa, mikäli kokoomuksesta tulee hallituspuolue ja hänet valitaan ministeriksi.

Blogikirjoituksessaan Henrin politiikkaa A:sta Ö:hön Heikkinen kirjoittaa kohdassa “pakkoruotsi” näin: “Pakollisesta ruotsinkielen opiskelusta tulee luopua kaikilla oppiasteilla. Myös pakollisesta ns. virkamiesruotsista tulee luopua…”

Heino käsittelee kielikysymystä blogikirjoituksessaan Pari sanaa pakkoruåtsista , jossa hän mm. kertoo saaneensa vapautuksia kouluruotsin tunneilta opettajan kanssa tehdyn sopimuksen avulla. Hän on työskennellyt Norjassa ja soittanut bändissä ruotsalaisten kanssa ja tullut aina toimeen englanninkielellä.

Hänen mielestään pakollinen ruotsi on historiallinen jäänne jota varjellaan tunnesyistä ja isolla rahalla.

Immonen kannattaa vaaliteemoissaan (teema 4) ruotsin vapaaehtoistamista yläkoulusta yliopistoihin.

Blogissaan Pakkoruotsi pois edistyksellisyyden tieltä hän mm. muistuttaa EK:n kannasta pakkoruotsin poistoon, jotta suomalaiset menestyisivt paremmin globaalissa maailmassa.

Immosen kotisivut

Jalonen on tehnyt Satakunnan maakuntavaltuustossa aloitteen virkamiesruotsintaidon vaatimusten poistamisen puolesta. Hän kuvailee aloitetta Vapaa Kielivalinta ry:lle ensimmäiseksi askeleeksi kohti vapaaehtoista kielivalintaa.

Aloite löytyy Satakuntaliiton sivuilta .
Suora linkki .doc -muotoiseen aloitteeseen tässä .

Hän on kirjoittanut aiheesta myös Satakunnan Kansaan.

Jalosen kotisivu .

Järnefeltillä on useita kielipolitiikkaan liittyviä blogikirjoituksia Uusi Suomi-lehden puheenvuoro-palvelussa.
Esim. Jumalauta mikä petturi!! -kirjoituksessaan hän kritisoi voimakkaalla kielellä Jyrki Kataisen päätöstä sivuuttaa kokoomuksen puoluekokouksessa voittanut päätös lopettaa pakollinen ruotsi suomenkielisiltä. Hän epäilee Kataisen saavan lahjuksia ruotsinkielisiltä säätiöiltä.

Yleisesti Järnefelt kertoo blogeissaan puolustavansa väärinkohdeltujen suomenkielisten kielipoliittista tilaa. Hän kertoo itse suoriutuneensa aikanaan pakollisesta ruotsista leikiten.

Järnefelt suhtautuu kriittisesti moniin kilpaileviin puolueisiin, jopa perussuomalaisiin.

Järnefelt on yksi kirjan “ Nöyryyttävä kielilakimme “ kirjoittajista.

Joutsenlahti kertoo blogikirjoituksessaan Ei pakkoruotsia mm. seuraavaa:”…ja jatkuvasti puheissa ihmisten kanssa olen kyllä ankarasti kritisoinut ruotsinkielen saamaa erikoisasemaa maassamme.”

Hän muistuttaa, että vapaaehtoisena ruotsin opiskelu sen valinneille olisi mielekkäämpää. Joutsenlahdella itsellään on karvaita muistoja omasta kouluruotsista.

Joutsenlahti kertoo painattaneensa ja jakaneensa 20000 taskukalenteria, jossa yhtenä hänen teesinään on ollut pakkoruotsi pois.

Ketonen arvostelee blogikirjoituksessaan Miksei lapset saa olla lapsia? mm. Helsingin yliopiston tutkijoiden näkemystä ruotsin opiskelun aikaistamisesta.

Kirjoituksessaan Kyseltyjä mielipiteitä hän mm. ilmaisee vastustavansa pakkoruotsia ja ilmoittaa myös aina pitäneensä ruotsin opiskelusta koulussa. “Kielten opiskelu on tärkeää, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus valita, minkä kielien opiskelu on tärkeää juuri hänelle. Joku haluaa lähteä ehkä Saksaan jo nuorena, joten saksan opiskelu on ehdottomasti etusijalla.”

Laaksonen kertoo blogikirjoituksessaan Lallin Laki – SUOMALAINEN KIELILAKI mm. ehdottamastaa kielilain uudistuksesta. Hänen lakipykälien muotoon kirjiotettujen kappaleiden keskeisimmät tavoitteet ruotsin vapaaehtoisuuden kannalta ovat mm. kielten ja niiden käyttäjien eri arvoisiin asemiin asettamisen kieltäminen sekä: “Valtiovalta huolehtii myös siitä, että kaikki kansalaiset saavat kykyjensä ja motivaationsa mukaisesti taidon käyttää ainakin yhtä tärkeimmistä muista kielistä aina hyvään tasoon saakka.
Muu kielikoulutus järjestetään resurssien ja motivaation mukaan.”

Hän kommentoi kantojaan Vapaa Kielivalinta ry:lle näin:
“Suomen kaksikielisyys (suomi-ruotsi) lakkautetaan.

Suomi kannattaa täysin direktiiviä EY 2000/43 eikä yhtään sitä enempää ruotsin kieltä missään muodossa. Kaikki lait, myös perustuslait, on muutettava direktiivin mukaisiksi.

Haluan poistaa pakkoruotsin lisäksi kaikki rakenteet, joilla pakkoruotsia tyrkytetään.

Haluan harkita oikeuskäsittelyä pakkoruotsia ylläpitäviä järjestöjä vastaan.
“

Laaksonen on kirjoittanut kielipoliittisista säästöistä nettisivuillaan jo vuonna 2000.

Lahtisen kotisivuilla poliittisten tavoitteiden luettelossa, väliotsikon “Yleispolitiikka” alla kohdassa 5, Lahtinen toteaa: “Pakkoruotsi on lakkautettava kaikilla kouluasteilla. Suomalaisten kielitaidolle on annettava mahdollisuus kasvaa.”
Hän ihmettelee Kokoomuksen tavoitteita asettaa maahanmuuttaja kantasuomalaista parempaan asemaan työelämän kielivaatimusten näkökulmasta blogikirjoituksessaan Kansallinen sekoomus iski jälleen

Lahtinen kuuluu Suomalaisuuden Liiton ja Perussuomalaisten Nuorten hallituksiin.

Lauslahden ja Paavo Lipposen näkemyksiä Elinkeinoelämän keskusliiton pakkoruotsittomasta kannasta Magmassa

Lauslahti kannattaa YLE:n Etelä-Karjalan alueuutisten mukaan vain pakollista kieltä, itse kielen voisi oppilas valita itse.

Kirjoituksessaan Ruotsin opiskelu pitäisi olla oikeus, ei pakko Lauslahti ilmoittaa kannattavansa Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) kantaa, jossa pakollisen toisen kotimaisen kielen tilalle toivotaan valinnaista vierasta kieltä.

Lauslahden kotisivu

Lepomäki ottaa kielipolitiikkaan kantaa kotisivunsa agendaosan Koulutus on sijoutus -kirjoituksessa olevan “Pakkoruotsille ei ja erityisosaamiselle kyllä”-otsikon alla. Siinä hän toteaa mm. “Annetaan niille tilaa, jotka haluavat ruotsia opiskella – äidinkielenään tai vieraana kielenä – mutta kunnioitetaan myös sitä, että osa haluaa englannin ja suomen kielen lisäksi opiskella enemmän luonnontieteitä tai vaikkapa sitten mandariinia, sikäli kuin sen opetusta on tarjolla.”

Hänestä ns. pakkoruotsi ei takaa palveluiden saatavuutta ruotsiksi. Vähäisellä motivaatiolla ruotsia opiskelleet eivät hakeudu tai pääse sujuvaa ruotsia vaativiin tehtäviin.

Lohela toteaa blogikirjoituksessaan Perussuomalaisten Nuorten julkilausuma Kuopiossa kielivapauden liittyvän mm. suomalaisten vapauteen. Hän kertoo perusS nuorten vaatimuksista poistaa pakollinen ruotsinopetus.

Blogissaan Ruotsin kielestä hän sanoo mm. seuraavaa:
“Myös minä kyseenalaistan paitsi pakkoruotsin tarpeen myös ruotsin kielen aseman toisena virallisena kielenä Suomessa. On aika kohdata realiteetit ja todeta, että ajat ovat muuttuneet ja niitä edellytyksiä, joilla Suomen kaksikielisyydestä on aikanaan päätetty, ei ole ollut enää vuosikymmeniin.”

Mattila käsittelee blogikirjoituksessaan Kaksikielisyyden arvostelu on tabu mm. Suomen kaksikielisyyttä ja Rkp:n motiiveja tavoitella maahanmuuttajien kotouttamista ruotsinkielellä. Hänestä pakkoruotsin poisto antaisi nuorille mahdollisuuksia opiskella kieliä, joista on heille oikeasti hyötyä. Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisessa 23.10.2009

Kotisivujensa blogikirjoituksessa Kielipolitiikan modernisointia hän toteaa mm. Rkp:n elävän menneisyydessä. Hänestä pakkoruotsin poisto toisi merkittäviä kustannussäästöjä.

Blogikirjoituksessaan Pakkoruotsi kouluista pois! hän sanoo “Lapsilla ja nuorilla pitää olla mahdollisuus itse valita ne kielet joita haluaa opiskella ja joissa kokee pärjäävänsä.”

Morri mm. päättelee ruotsin huonojen oppimistulosten johtuvan laajojen joukkojen kiinnostuksen puutteesta ruotsinkieltä kohtaan samalla, kun opetusministeri Virkkunen arvioi sen johtuvan liian vähäisestä ruotsinopetuksen määrästä. Päätelmä on osa hänen blogikirjoitustaan Riipparuotsi .

Niinistö kertoo kotisivujensa blogokirjoituksessa Perusopetuksen tuntijako lausuntokierroksella opetus- ja kulttuuriministeriön lähettämästä tuntijakotyöryhmän mietinnöstä, johon oli tarkoitus saada lausuntoja. Mietintö lähetettiin esim. Svenska Finlands Folktingillle, mutta ei Suomalaisuuden Liitolle. Niinistö toteaa mm. seuraavaa: “Tämä tietysti kertoo jo jotain asian valmistelijoista. Jakelu oli laaja, mutta poliittisesti korrekti.”

Niinistön kirjoittama Pakkoruotsin lyhyt historia
Niinistö on ollut Suomalaisuuden Liiton hallituksen jäsen vuodesta 1996.

Rajala ilmaisi eduskunnan täysitunnossa 13.10.2010 kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista ja totesi, ettei pakkoruotsi ole perustuslaissa. Puheen vuoro oli suunnatto osin opetusministeri Henna Virkkuselle. Rajalan koko kommentti

Täysistuntoon liittyvä YLE:n uutinen , jossa hieman Rajalan kommenttiakin.

Kolumnikirjoituksessaan Samma på svenska Rajala kertoo vastustavansa pakkoa yleensäkin. Hän kertoo yhdeksi motokseen “Vapaus valita”. Hän ihmettelee RKP:n jatkuvaa hallituspaikkaa ja harhaluuloa, että pakkoruotsi olisi perustuslaissa. Rajala kertoo olleensa Pohjoismaiden Neuvoston valtuuskunnan varapuheenjohtajana jo 4 vuotta ja korostaneensa siellä suomea yhtenä Pohjoismaisena kielenä, vaikka hän itse osaakin ruotsia.

Rostila on Vapaa Kielivalinta Ry:n perustaja ja puheenjohtaja neljättä vuotta. Hänen kielipoliittinen vaalisanomansa on seuraava:
“Ensi vaalikaudella luovutaan pakollisista ruotsin opinnoista kaikilla kouluasteilla peruskoulusta yliopistoon ja kannustetaan muutenkin koululaisia ja opiskelijoita opiskelemaan niitä vieraita kieliä, joihin he itse tuntevat vetoa.

Samalla selvitetään, miten kansalaisten vapausoikeutta (vapaaehtoisuus) sovelletaan perusteena kun – perustuslain mukaisesti – järjestetään ruotsinkielisten viranomais- ja muut palvelut ja huolehditaan suomenkielisten ja ruotsinkielisten sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista. “

Kotisivut: www.ilmarirostila.fi

Rydman kiteyttää blogikirjoituksessaan ““Pakkoruotsille” ei ole järkiperusteita”:http://www.willerydman.fi/2010/09/10/-pakkoruotsille-ei-ole-jarkiperusteita ,että kaikken osattavaksi vaadittuja taitoja on pakko rajata, koska kaikkea ei voida opettaa. Ja että tämä koskee myös kielikoulutusta.

Rydman kumoaa muutamia yleisiä pakollisen ruotsin puolustuksessa käytettyjä argumentteja ja toisi pakollisen ruotsin tilalle koulun kielitarjonnasta valittavissa olevan kielen.

Sinisalo ottaa kotisivunsa kirjoituksessa PAKKORUOTSI AHDISTAA MAAHANMUUTTAJIA# kantaa pakolliseen ruotsiin maahanmuuttajien näkökulmasta. Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 19.11.2010.

Hän toteaa mm. “Maahanmuuttajien työllistymisen ja asuinpaikan valinnan kannalta kaksikielisyys ja vaatimus ruotsin osaamisesta on valtava ongelma. Maahanmuuttajalle on tarpeeksi tekemistä, kun
oppii maan valtakieltä suomea sen verran, että saa ensimmäisen työpaikan.”

Sinisalo on Suomalaisuuden Liiton vpj. Suomalaisuuden Liiton kielipoliittiseen ohjelmaan kuuluu mm. “pakollisen ruotsin opetus muutetaan vapaaehtoiseksi kaikilla opetuksen tasoilla”

Soini kertoo blogikirjoituksessaan Perussuomalaiset – aikaansa edellä perussuomalaisten vastustavan pakkoruotsia: “Meitä on väitetty jopa vihaavan ruotsinkielisiä suomalaisia. Se ei ole totta. Emme vaan hyväksy pakkoruotsia Suomessa. Kritiikki pakkoruotsia kohtaan on voimistunut. Viimeinen sysäys tähän suuntaan tuli ilmi Keski-Pohjanmaan suuntatumisvalinnassa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan välillä. Kepukin horahti hereille.”

Soini on perussuomalaisten puheenjohtaja ja europarlamentaarikko.

Sotala kertoo blogissaan lähestyvänsä kielikysymystä puolueettomana. Hänen äitinsä puhuu ruotsia, mutta Sotala valitsi suomenkielisen lukion. Hänellä on kosketusta siis sekä ruotsin- että suomenkieleen.

Sotala käsittelee blogissaan sekä vanhojen Suomessa asuvien ruotsinpuhujien palvelutarpeet, että suomenkielisiä koskevan tarpeettoman pakkoruotsin.

Ehdokkaan tiedot piraattipuolueen kotisivulla

Talalla on lukuisia kielivapautta kannattavia blogikirjoituksia. Esimerkiksi Erään kielivähemmistön etu- ja erioikeudet

Talan kieliasiaa ja sen historiaa laajasti käsittelevät kotisivut

Tala kirjoittaa omalla nimellään Suomi24 RKP-palstalla

Vehkaoja on Vapaa Kielivalinta Ry:n hallituksen jäsen.

Blogikirjoituksessaan Kielipolitiikkaa – ei kielisotaa hän ottaa monipuolisesti kantaa mm. suomen- ja ruotsinkielisten kielellisiin oikeuksiin Suomessa.

Kirjoituksessaan Perustuslain tulkinta on keltanokkien harteilla hän kommentoi mm. sitä, keistä Suomen perustuslakivaliokunta koostuu ja kuinka kokeneita he ovat.

Äärelä toteaa blogikirjoituksessaan 03 martius MMXI:// Lopullinen ja päättävä kirjoitus pakkoruotsista. mm. suomalaisten tarvitsevan monipuolista kielitaitoa. Englantia hän pitää tärkeimpänä vieraana kielenä: “Järkevintä on opiskella merkittävää ja toimivaa maailmankieltä eli englantia aivan ensimmäisenä kielenä. Englanti ei tarvitse suosituimmuusasemaa sillä se arvon kaikki ymmärtävät.”

Hänestä “Vapaa kielivalinta on perusoikeus, jonka tulisi toteutua kaikilla koulutusasteilla alaluokilta korkeakouluihin.”

Virkamiesruotsin poistamisesta koituvilla haitoilla on hänen mielestään turha pelotella ketään.

Äyräväinen kuvailee pakkoruotsikeskustelun tilaa kirjoituksessaan Pakkoruotsi

Siinä hän kyseenalaistaa pakkoruotsin puolustajia esimerkiksi seuraavasti “Puolustajat sanovat olevansa monimuotoisuuden puolustajia, mutta miten monimuotoisuutta kasvattaa se, että suomalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä laajemman kielivalikoiman sijasta?”

Hän on ilmoittanut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla kouluasteilla.

Eerikäinen kertoo blogikirjoituksessaan Ruotsin kielen asemasta lyhyesti olevansa sitä mieltä, että kansanedustajien on noudatettava kansan enemmistön tahtoa luopua ruotsinkielen erityisasemasta. “Pakollisesta ruotsin kielen opiskelusta on luovuttava kaikilla kouluasteilla.” hän toteaa.

Elomaa ottaa kieliasioihin kantaa Turkulainen -lehdessä 5.2.2011 julkaistussa artikkelissa, jonka lehtiskannaus on katsottavissa täältä
Siinä hän väittelee ruotsin pakollisuudesta rkp:n Niklas Mannfolkin kanssa.

Elomaa toteaa mm. opiskelleensa itse ruotsia kahdeksan vuotta ja hyötyneensä siitä, mutta haluaisi ruotsin kuitenkin vapaaehtoiseksi, koska vapaaehtoisuuden seurauksena valittu ruotsi vähentäisi ruotsinkielen vastustusta.

Erämaja ottaa kantaa kielivalintoihin kotisivuillaan seuraavasti:

“Monipuolinen kielitaito on yhä tärkeämpi valtti työmarkkinoilla. Siksi jo peruskoulussa tulisi voida opiskella kieliä nykyistä monipuolisemmin. Oppilailla tulisi olla mahdollisuus valita toisen kotimaisen kielen sijasta myös jokin muu tärkeä kieli, kuten venäjä, saksa, ranska tai espanja. Näin turvataan suomalaisten mahdollisuus toimia kansainvälisillä areenoilla nykyistä paremmin. Ruotsinkielisillä alueilla molempien kotimaisten kielten tarjonta olisi hyvä aloittaa jo alakoulussa. “

Hän on kertonut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa vapaaehtoista ruotsia kaikilla oppiasteilla Suomessa.

Kotisivuillaan Fleming muotoilee kielipoliittisen kantansa otsikon “Pakkoruotsi” alla seuraavasti: “Vastustan pakkoruotsia. Koulujen opetussuunnitelman ja oppiaineiden valinta tulisi olla alaikäisten oppilaiden kohdalla ensisijaisesti koulun ja vanhempien välinen asia, ja aikuisten opiskelijoiden kohdalla ensisijaisesti heidän ja koulun välinen asia.”

Guzenina-Richardson puhuu blogikirjoituksessaan Pakkoruotsi valinnaisuuden puolesta ja peilaa näkemystään mm. omiin kielitaitokokemuksiinsa. Hän myös toteaa sdp:n sisäisen mielipidehajonnan kielikysymyksessä.

Hallikainen ihmettelee blogikirjoituksessaan SÄÄSTÖJÄ OSA 2 mm. miksi meidän täytyy maksaa “…ruåtsinkielen pakko-opetuksesta.” Hänestä pakkoruotsi on suomalaisille turha kieli. Hän vertailee ruotsia tärkeämpinä pitämiinsä kieliin.

Hämäläinen kannattaa blogikijoituksessaan Pakkoruotsista “…Vapautta valita kieli, joka kiinnostaa ja jonka tietää tuovan suurimman hyödyn oman tulevaisuuden kannalta…”. Hän pitää alkukantaisena sitä, ettei opiskelijoille anneta vapautta valita kieliä opiskeluihinsa, joiden merkitys globaalisti ajateltuna voi olla ruotsiakin suurempi.

Hänestä on ajan kysymys, milloin venäjä syrjäyttää ruotsin kaupan- ja palvelun aloilla.

Hartonen-Pulkka esittää blogikirjoituksessaan Pakkoruotsi ja valinnanvapaus luopumista pakollisesta ruotsinkielestä.

Hänestä muuttuneessa maailmassa tarvitaan nyt muitakin kieliä, kuten saksaa ja venäjää.

Hautakangas kirjoittaa “ammattipoliitikon” lupauslistassaan Vaalilupaukseni huhtikuulle, RAHOITTAJAT HUOMIO! liudan negatiivisiksi miellettyjä poliitikkojen tekemisiä. Tässä käänteisessä lupauslistassa on myös: “Lupaan pakottaa kaikki Suomessa oleskelevat opiskelemaan virkamiesruotsin, sekä käymään ruotsin kielen kertausharjoituksissa. Myös pakkovenäjä on otettava harkittavaksi. Pakko on paras motivaatio! “

Havansi käsittelee Rkp:n entisen puheenjohtajan tekemää vertausta suomenruotsalaisten ja juutalaisten välillä blogikirjoituksessaan SUOMENRUOTSALAISET JA JUUTALAISET

Keskustan uudesta pakkoruotsin vastaisesta suhtautumisesta Havansi puhuu blogikirjoituksessaan KEPUKIN PAKKORUOTSIN VASTAISEEN RINTAMAAN ?

Hirsiaho ilmoittaa YLE:n vaalikoneessa vastustavansa pakollista ruotsinopetusta.

Hän kommentoi aihetta seuraavasti: “Vapaavalinnaisuus mahdollistaisi opiskelijat valitsemaan jo koulutiensä alkuvaiheissa sellaisen vieraan kielen, josta todella kokisivat olevan hyötyä myös myöhemmissä opinnoissaan ja työtehtävissään.”

Vapaa Kielivalinta ry:lle hän kommentoi aihetta lisäksi seuraavasti:
“Kannatan toki kielten opiskelua, mutta uskon vakaasti, että vapaavalintaisella kielten opiskelulla olisi tod.näk. kauaskantoisemmat tulokset. Vaikka itsekin kirjoitin aikoinani Laudaturin ruotsista ja sainpa myös stipendin ruotsinkielen taidoistani, en ole työelämässänikään ruotsinkieltä tarvinnut. Sen sijaan mm. englantia ja saksaa olen noissa yhteyksissä hyödyntänyt.
“

Hirvisaari kertoo kotisivullaan www.hirvisaari.info yhdeksi vaateekseen (12. rivi listassa) seuraavaa: “Vaadin ruotsin kielen opiskelua vapaaehtoiseksi ja turhan virallisen kaksikielisyyden lopettamista.”

Huhtasaari muistuttaa blogikirjoituksessaan mm. kieliopintojen rajallisista oppituntimääristä otsikon “Pakkoruotsia vastustaa 80 prosenttia kansasta – mitä tekevät poliitikot? (SK24.fi)” alla.

Hän toteaa ettei perustuslailla voi perustella ruotsin opiskelun pakollisuutta.

“Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta.”

Järvelä käsittelee kotisivujensa “Poliittisia ajatuksia” -osassa kirjoituksessa kaksikielisyyden rikkaus mm. kielten puhujien osuuksia. Hän esittelee kaksikielisyyden perustelijoiden yleisimpiä fraaseja esittäen niihin omat vastauksensa.

Hän on ilmoittanut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa vapaaehtoista ruotsia kaikilla kouluasteilla.

Järvinen kritisoi blogikirjoituksessaan Venäjää ruotsin sijaan opetusministeri Henna Virkkusen ajatuksia vaihtaa itärajalla opetettava englanti venäjään samalla kun ruotsi säilyttäisi pakollisen asemansa.

Kirjoituksessaan hän myös toteaa seuraavaa “On todellista tuhlausta opettaa koululaisille monta vuotta ruotsia, jota suurin osa heistä ei tule koskaan tarvitsemaan. Tämänkin ajan voisi käyttää jonkin maailmankielen – kuten ranskan, espanjan tai saksan – opiskeluun. Ruotsalaiset osaavat englantia, Keski-Euroopassa monet eivät osaa muuta kuin omaa tai naapurimaan kieltä.”

Jokela ei facebook -vaaliteemasivullaan usko ruotsinopiskelun pakottamisen tuloksellisuuteen.

Kaivanto esittelee näkemyksensä sähköpostilla seuraavasti: “Ehdotan pakkoruotsin poistamista peruskoulusta. Ylioppilaskirjoituksiin voisi palauttaa 2 pakollista kieltä, joista toinen voisi olla pakollinen naapurikieli valikoimasta: ruotsi, norja, viro, venäjä ja unkari.
“
Pakollista ruotsia hän ilmoittaa vastustavansa kaikilla oppiasteilla.

Hänen Helsingin Sanomissa 1.3.2003 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan hän mm. kertoo pitävänsä pakkoa huonona motivointikeinona.

Kotisivut: http://www.petrikaivanto.fi/

Kalmari haluaa kotisivunsa blogikirjoituksessa 28.10.2010 Valinnanvapautta kielten opiskeluun mm. peruskoulun pakollisen ruotsin tilalle vapaasti valittavan toisen kielen. Hän peräänkuuluttaa yritysmaailman monipuolisia kielitarpeita.

“…Näennäisosaaminen ei edistä ruotsinkielisten asemaa. Uudenlainen, tosiasiat tunnustava kielipolitiikka vapauttaisi osan koululaisista opiskelemaan ruotsin sijaan esimerkiksi venäjää, jonka vähäisellekin osaamiselle on käyttöä erityisesti Itä-Suomessa. Samalla on huolehdittava siitä, että nykyistä useampi osaa oikeasti ruotsia. Esimerkiksi Kanadassa, jossa on 22 prosentin ranskankielinen vähemmistö, ranskan kielen opiskelu hoituu pääosin vapaaehtoisuuden pohjalta…”

Kangas kertoo blogokirjoituksessaan Pakkoruotsista omiin kokemuksiinsa vedoten engalnninosaamisen tarpeen ylivoimaisuudesta ruotsinosaamiseen verrattuna. Hän tuo esiin myös nuorten ruotsalaisten urheilijoiden suomalaisia vastaavia paremman englannin taidon.

Kangas toteaa pakon huonoksi motivaattoriksi ja arveleekin vapaaehtoisuuden tuovan parempia oppimistuloksia.

Blogikirjoituksessaan Perusopetuksen uudistuksessa vielä mietittävää Kangas parantaisi suomalaisten kielitaitoa muuttamalla pakkoruotsin vapaaehtoiseksi ja antamalla sen sijaan mahdollisuuden valtakielen opiskeluun.

Blogikirjoituksessaan Pakkoruotsin opiskelupakkoko? Kangas mm. näkee pakollisen ruotsin osana vanhoillisia asenteita: “Ruotsinkielen aseman säilyttäminen Suomen koululaitoksessa on kiinni vanhoillisista tavoista ja asenteista, joista pieni osa päättäjiä ei halua luopua ja he siitä syystä pakottavat suuren määrän suomalaisnuoria käyttämään aikaansa sellaisen opiskelemiseen, josta heille ei tässä yhteiskunnassa ole enää hyötyä.”

Hänen mielestään: “Ei ole viisasta pakottaa opiskelijoita pänttäämään päähänsä ruotsia. Tähän käytetyn ajan he voisivat opiskella sitä, mistä heille on todella hyötyä. Jos jonkin kielen hallintaa on pakko vaatia, niin se on maailmankieli englanti.”

Vapaa Kielivalinta ry:lle hän lisäksi kommentoi kielikysymystä seuraavasti:
“Käsittämätön tämä pakkoruotsi, menneiden vuosisatojen peikko, josta nykypäättäjät eivät luovu, vaikka olemme EU-maa,jossa valtakielet ovat Saksa ja Englanti. Ruotsinkieltä ei tarvita Euroopassa pärjätäkseen. Toinen naapurimaa Venäjä on myös huomattavasti Ruotsia tärkeämpi kauppakumppanimme, mutta harva opiskelee edes vapaaehtoisesti venäjänkiltä .
Torniojokilaaksossakin joen molemmin puolin asuvat suomen- ja ruotsinkieliset puhuvat keskenään englantia. Mutta päättäjät roikkuvat jääräpäisesti pakkoruotsin opetuksessa ja tuhlaavat lasten ja nuorten aikaa, jonka nämä voisivat käyttää sellaisen kielen opiskelemiseen, josta heille olisi hyötyä. Ei ole kovin suuri asia tehdä muutos lakiin, jolla pakkoruotsin opiskelua järkeistettäisiin, kunhan halua ja älykkyyttä vain siihen päättäjiltä löytyisi.
“

Kankaanniemi käsittelee blogikirjoituksessaan Virkamiehet vai elinkeinoelämä? mm. elinkeinoelämän kielellisiä tarpeita. Ehdokkaan mielestä “EK:n kielikanta on hyvin ymmärrettävää. Samoin eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenten enemmistön näkemys siitä, että koulujen kielivalikoimaa on syytä avartaa ja vapauttaa vaikkapa kokeilujen kautta.”.

Kaukonen kyseenalaistaa blogikirjoituksessaan sen, että tarkoittaako kaksikielinen valtio todella kaksikielistä yksilöä.

Hän kertoo oman kokemuksensa peruskouluopetuksesta, jonka tuloksena hän sai englannista aavistuksen kankeamman sanavaraston, kuin mitä hän toivoisi.

Hän uskoo pakollisen ruotsin korvaamiseen pakollisella vapaaehtoisella kielellä mm. seuraavistasyistä: Suomen kilpailukyky, kulttuureihin tutustuminen ja valinnanvapauden suvaitsevaisuutta lisäävän vaikutuksen.

Lyhyt kannnanotto facebooks-sivulla otsikon “Kielivähemmistöt” alla.

Keronen kertoo kielipoliittisen näkemyksensä haastattelussa kysymyksessä “Mikä on kantasi ruotsin kielen asemaan, pakkoruotsiin ja ruotsinkielisten yliopistoon pääsyyn?”

Siinä hän kertoo mm. kannattavansa vapaaehtoista ruotsia kaikille kouluasteille. Hänestä pakko ei motivoi ja muiden kielien tarjoaminen monipuolistaisi kansalaisten kielipohjaa.

Keronen on Muutos 2011 -puolueen puheenjohtaja.

Kiurun Aamulehdessä 12.01.2011 julkaistussa kirjoituksessa Pakkoruotsista kohti hyötykiinaa h Kiuru mm. kysyy “Miksi esim. Nurmeksessa asuvan pitäisi opiskella ruotsia vastoin tahtoaan? Useasti perustelu on se, ettei koskaan voi tietää, mitä taitoja nuori tulee elämässään tarvitsemaan. Tällaisella logiikalla voi perustella minkä tahansa asian opiskelua. Eikö siis olisi käytännöllisempää jättää päätäntävalta ja vastuu opiskelijalle itselleen.”

Hänen mielestään kiinan kielen merkitys on lisääntynyt kansainvälisessä kaupassa ja: “Suomen koulutuslaitoksessa tämän tosiasian tunnustaminen näkyy vielä hyvin huonosti. Yksittäisissä oppilaitoksissa tämä jo ymmärretään, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan poliittista tahtoa, että yhteiskunta osoittaa enemmän voimavaroja esim. kiinan ja japanin kielen opetukseen.”

Koivu on julkaissut Satakunnan PerusSuomalaissivuilla mielipidekirjoituksensa 9-vuotinen syrjäytymisputki
Siinä hän ihmettelee ruotsin pakollisuutta erityistapauksissa seuraavasti:
“Mikäli teknisesti ja matemaattisesti lahjakkaalla oppilaalla äidinkielikin on vaikeaa, tuntuu käsittämättömältä, että koulu pakottaa opiskelemaan esimerkiksi pakkoruotsia, kun saman ajan voisi käyttää niiden osaamisalueiden vahvistamiseen, joihin oppilaalla on taipumuksia.”

Vapaa Kielivalinta ry:lle Koivu on ilmoittanut kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla kouluasteilla.

Blogikirjoituksessaan Ruotsin kieli rikastuttaa kulttuuriamme Kopakkala puhuu mm. pakkoruotsin huonosta leimasta. “Pakkoruotsin leima vaan sai koko homman tuntumaan puisevalta pakkopullalta, ja ruotsin tunneilta halusi mahdollisimman nopeasti pois.”

Kopakkala kertoo oppineensa huonosti pakkoruotsia, ja opiskelleensa kuitenkin mielenkiinnolla vapaaehtoista englantia, saksaa, italiaa ja latinaa.

Vapaa Kielivalinta ry:lle hän on ilmoittanut kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla kouluasteilla.

Kulmala käsittelee kotisivujensa kirjoituksessa mm. ruotsin- ja venäjänkielen alueellisia tarpeellisuuksia Suomessa. Hänestä “Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta ruotsin kielellä ei ole enää sellaista strategista merkitystä kuin vähintään 140 miljoonan asukkaan Venäjällä ja heidän puhumallaan kielellä.”

Hän toteaa myös “En kuitenkaan hyväksy minkäänlaista pakkoa venäjän- tai ruotsinkielen suhteen vaan kannatan vapautta kielivalinnan suhteen”

Kulmala on ilmoittanut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa vapautta valita kieli jota haluaa opiskella.

Landénin kotisivujen verovaroja linjaavassa tekstissä mainitaan mm. “- Leikattavia kohteita mm. kehitysapu sekä maahanmuuton -ja pakkoruotsin kustannukset”

Hän on ilmoittanut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla kouluasteilla.

Leino kirjoittaa blogijulkaisussaan Muut vaaliteemat seuraavasti “Pakkoruotsi pois: vapaa kielivalinta kouluihin ja ruotsin asema toisena virallisena kielenä lakkautettava.”.

Vapaa Kielivalinta ry:lle hän on ilmoittanut kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla kouluasteilla.

Letonsaari ilmoittaa kotisivujensa kirjoituksessaan Politiikka haluavansa pakkoruotsin pois kouluista. Hän kertoo pakollisen ruotsin pudottaneen saksan pois omista opinnoistaan, vaikka saksa olisi ollut hänelle mieluisa opiskeltava kieli.

Lintula kertoo kotisivuillaan kannattavansa:

“… ruotsin kielen aseman alentamista alueelliseksi vähemmistökieleksi.”

“… ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta luopumista.”

Luoto on jäsenenä Aamulehti-blogien “Pakkoruotsi pois kouluista!”-ryhmässä. Luodon tietoja voit katsoa hänen “Aamulehti blogit”-verkkosivulle luomassa profiilissaan.

Mäkelä mainitsee pakkoruotsin poiston kotisivunsa vaaliteemoissa :
“- Pakkoruotsista eroon – ainoa puolue joka tämän uskaltaa sanoa ovat perussuomalaiset. Ei ole mielekästä pakottaa 95% enemmistöä kansasta opiskelemaan vähemmistön kieltä, joka etenkin on maailmalla täysin marginaalisessa asemassa. Ja ehdoton “ei” pakko-venäjälle! Voimavarat on käytettävä hyödyllisempiin kieliin.”

Merikallio puolustaa blogikirjoituksessaan itä-Suomalaisten oikeutta opiskella venäjää ruotsin tilalla. Hän puolustaa vanhempien ja lasten oikeutta valita sopiva opiskeltava kieli työelämän tarpeiden ja kiinnostusten mukaan.

Hän ei kuitenkaan suoraan ilmoita kannattavansa pakollisesta ruotsista luopumista kaikilta kouluasteilta.

Hän näkee yhteyden RKP:n toiminnassa ja maahanmuuttajien kielikoulutusyrityksissä: “Ei ihme, että maahanmuuttajille yritetään opettaa suomen tai vaikka englannin asemesta ruotsia. Sillä saataisiin lisää äänestäjiä poteroonsa kaivautuneelle jäänteelle
Suomalaisesta Suuresta Kielisodasta.”

Kirjoituksessa kokoomuskin saa oman kritiikkinsä.

Munne toivoo blogikirjoituksessaan Äänestä keväällä vapaan kielipolitiikan puolesta , että kaikki ruotsin opiskelun vapaaehtoistamista kannattavat yhdistäisivät voimansa. Hän pitää Suomalaisuuden Liittoa hyvänä kanavana tähän tarkoitukseen ja on itsekin liiton jäsen.

Nieminen linjaa kotisivuillaan omia vaaliteemojaan. Otsikon “Pois pakkoruotsi” alla hän mm. kuvailee pakkoruotsia muihin kieliin käytettävien opiskeluresurssien hukkaamiseksi.

Nieminen on vantaalainen kaupunginvaltuutettu, joka on toiminut myös Suomen Sisun puheenjohtajana sekä Perussuomalaisten nuorten sihteerinä.

Nortunen päivittelee blogikirjoituksessaan PAKKORUÅTTI varakkaiden venäjän kielisten asiakkaiden menetystä . Hänestä aika on ajanut ruotsin pakollisuuden ohi: “Tietty pakkomongerruksen taustalla on myös paljon historiaa ja politiikkaa, mutta mitä sitten?! Ajat muuttuu, nyt ollaan jo pitkällä 2000-luvulla, ei kruunun alla.”

Kirjoituksen kommentissa nro. 28 nimimerkki PIA huomauttaa mm. sanan “mongerrus” käytöstä, jota Nortunen kommentoi kommentissa nro. 29.

Blogikirjoituksessaan PAKKORUÅTTI II hän vastaa muutamaan yleisön kommenttiin.

Kirjoituksessa PAKKORUÅTTI III hän kiittää Mari Kiviniemeä hänen myönteisyydestään venäjänopetuksen kokeiluluvalle Tohmajärvellä alkaen 7. luokalta.

(Kiviniemi puhui kokeilun käyttöönotosta tuntijakouudistuksen yhteydessä, joka nyttemmin on kuitenkin kaatunut keskustan vastustukseen.)

Olkanen toteaa mtv3:n vaalikoneessa “Pakkoruotsista voitaisiin luopua ja saada tilalle monipuolisempi kielivalikoima.”

Hän ilmoittaa Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa vapaaehtoista ruotsia kaikilla opetusasteilla.

Papinniemi käsittelee kotisivujensa “koulutus ja sivistys” – osassa
otsikon “J.2 Pakko-ruotsi” alla mm. Suomen itärajan venäjäkokeilua.

Hän esittää että “…jollakin asteella kouluissamme olisi mahdollista opiskella nk. ”turistitaso” useammasta kielestä. Itse matkustettuani 38 maassa, viidellä mantereella ja n. 400 kaupungissa voin vakuuttaa, että turisti-kielestä on apua ja iloa.”

Vapaa Kielivalinta ry:lle hän on kertonut kannattavansa pakollisesta ruotsista luopumista kaikilla kouluasteilla.

Parviainen kommentoi mtv3:n vaalikoneessa seuraavasti: “Ruotsin kielen opiskelun ei tarvitse olla pakollista eikä nykymalli edes toimi.”

Hän on ilmoittanut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa ruotsin vapaaehtoisuutta kaikilla kouluasteilla.

Piho toteaa kotisivuillaan otsikon “Jouko Pihon eduskuntavaaliteemat tiivistettyinä” alla lyhyesti: “Olen pakkoruotsia vastaan. “

Sähköpostilla hän kertoo Vapaa Kielivalinta ry:lle vastustavansa ruotsin pakollisuutta kaikilla oppiasteilla sekä:
“Arvostan itse ruotsia ja siitä on ollut minulle henkilökohtaisesti iloa ja hyötyä esim. asuessani Ruotsissa vuosina 1970-79.
Mutta en näe ruotsia tarpeelliseksi kaikille suomalaisille. Sisämaan ja Itä-Suomen oppilailla tulee olla edelleen mahdollisuus
opiskella vapaaehtoisesti ruotsia, mutta ruotsin opettaminen kaikille on tuhlausta, turhaa ja väärin kohdennettua kielipolitiikkaa. Osalle suomalaisista koululaisista olisi paljon hyödyllisempää voida opiskella muita kieliä, esim. venäjää. Samoin olisi tärkeää vahvistaa todella hyvän englannin kielen osaamista. Pienen kansan on syytä keskittää rajalliset voimavarat oikein. Pohjoismainen yhteistyökin sujuu parhaiten englanniksi. “

Plommer ilmoittaa kotisivujensa vastustuslistassaan mm. vastustavansa “- Ruotsin kielen asemaa Suomen toisena virallisena kielenä ja sen opettamista kouluissa pakollisena aineena – valinnainen kieli olisi paljon parempi ratkaisu”.

Puolakka analysoi blogikirjoituksessaan Pakkoruotsi vai vapaa kielivalinta? Rkp-johtajien viimeaikaisia sanomisia.

Hän myös huomauttaa, että perustuslaissa puhutaan kaksikielisyysasioissa kansalaisten oikeuksista, ei velvollisuuksista.
“Mielestäni yli 90% pakoittaminen opiskelemaan kieltä, jota eivät tule välttämättä koskaan tarvitsemaan, on turhaa ajan ja energian haaskausta. Lisäämällä valinnanvapautta, voitaisiin tarjota mahdollisuuksia ruotsin, englannin ja saksan lisäksi muitten kielten opiskeluun, kuten esim. espanjan, ranskan, venäjän, italian, kiinan ja japanin.”

Hän toteaa 70-80% suomalaisista haluavan kouluruotsin valinnaiseksi ja sanoo, että perheiden tulisikin näinollen saada päättää tästä asiasta.

Puolakan samoja asioita käsittelevä mielipidekirjoitus on julkaistu sanomalehti Kalevassa lauantaina 8.1.2011.

Rauhala näkee pakollisen ruotsin mm. historiallisena jäänteenä, joka vie opiskeluresursseja hyödyllisemmiltä asioilta.

Koko kannanottoon tästä

Selin kommentoi kielikysymysta MTV3:n vaalikoneessa seuraavasti: “Kannatan pakkoruotsista luopumista ja valinnanvapauden lisäämistä tältäkin osin”

Helsingin Sanomien vaalikonevastauksissaan Siuron mielestä toisen kotimaisen kielen opiskelu pitäisi muuttaa vapaaehtoiseksi. Hän kommentoi asiaa seuraavasti: “Opiskeltava kieli tulee olla valittavissa. Nykyään kansainvälisiä yhteyksiä on kaikkialle maailmassa, ja kielten osaajia tarvitaan.”

Sähköpostillaa Siuro on ilmoittanut Vapaa Kielivalinta ry:lle kannattavansa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla oppiasteilla

Syreenin Vaaliajatuksia -listassa sanotaan mm. “Pakkoruotsista kouluissa tulee luopua.” Linkin takana asiaa on käsitelty hieman laajemmin.

Tossavaisen kotisivuilla linjataan: “Pakkoruotsista on luovuttava yksikielisillä alueilla. Sen sijaan pitää tarjota jotakin muuta kieltä tai oppiainetta. Lisäksi ruotsinkielisten etuoikeudet esim. yliopisto-opiskelussa on poistettava.”.

Sivuilla olevassa blogikirjoituksessa “ Pakkoruotsi pois lakeja muuttamalla “ todetaan myös pakkoruotsin puolustamisessa vedottujen lakipykälien olevan muutettavissa: “Keinoksi torjua muutos on valittu lakipykäliin vetoaminen. Tiedoksi Wallinille ja Virkkuselle, että lakipykäliä voidaan muuttaa. Ja pitää muuttaa, mikäli ne ovat esteenä.”

Tuhola puhuu mm. ruotsin kielen vähäisestä läsnäolosta arkielämässään blogikirjoituksessaan Suomessa on kaksi virallista kieltä, ja vain toista niistä tarvitsee ymmärtää.

Tuhola piraattipuolueen kotisivulla

Tuohimetsä kertoo blogikirjoituksessaan Valta kielivalinnasta kuuluu kansalle mm. kannattavansa
“sitä, että ruotsi olisi äidinkieleltään suomenkielisille vapaaehtoinen kieli Suomessa. Täten ilmoitan toimivani aktiivisesti sen puolesta, että peruskoulu-, ammattikoulu-, lukio-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnon voisi suorittaa ruotsia osaamatta tai sitä opiskelematta.”

Tuupainen toteaa blogissaan Irti pakkoruotsista ja RKP:sta että kieltenopetuksessa on suunnattava enemmän itään eli venäjän kielen opintoihin.

“Ennen kaikkea on opiskelijoille itselleen jätettävä valinnanvapaus kieliopintojen suhteen. Yksi keino päästä tähän päämäärään on heittää RKP sivuun hallituksesta ja ottaa tilalle avarakatseisempi tavallista perussuomalaista lähempänä oleva pienpuolue.”

Tuupaisen kotisivu

Uhlgren ihmettelee blogikirjoituksessaan Suomesta yksikielinen maa mm. Rkp:n vakiopaikkaa hallituksessa. Hän toteaa etteivät ruotsinkielen tarpeet ole samanlaisia koko maassa.

Hän uskoo Suomen muuttuvan yksikieliseksi 20 vuoden aikana ja hänestä ruotsinkielisiä lapsia tulisi alkaa kielikylvettämään valtaväestön kielelle.
“Vaasassa yritettiin kielikylpyä ruotsinkielisille lapsille, mutta eipä herunut aloituslupaa Turusta!” toteaa Uhlgren.

Uski on toiminut perussuomalaisten puolueohjelmatyöryhmän jäsenenä vuodesta 2007. Samaisen vuoden puolueohjelmaan (pdf) kuuluu ruotsinkielen vapaaehtoistaminen, joka löytyy kohdan 6 neljännestä kappaleesta.

Kotisivujensa lyhytkirjoituksessa hän toivoo opetusministeri Henna Virkkusen noudattavan kokoomuksen puoluekokouksen päätöstä korvata pakkoruotsi vapaasti valittavalla kielellä peruskoulussa ja lukiossa, vaikka kokoomuksen puoluehallitus oli eri mieltä.

Valpas osallistuu kotisivujensa Perussuomalaisnuorten julkilausumasta käytyyn keskusteluun toteamalla mm. “Jokaisella suomalaisella pitäisi olla oikeus valita ne kielet joita haluaa opiskella ja jotka katsoo itselleen hyödyllisiksi, oli se kieli sitten englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä tai vaikkapa karjala, jota itse olen opiskellut näin vanhemmalla iällä.”